Climate Science Glossary

Term Lookup

Enter a term in the search box to find its definition.

Settings

Use the controls in the far right panel to increase or decrease the number of terms automatically displayed (or to completely turn that feature off).

Term Lookup

Term:

Settings

Beginner Intermediate Advanced No Definitions Definition Life:

All IPCC definitions taken from Climate Change 2007: The Physical Science Basis. Working Group I Contribution to the Fourth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change, Annex I, Glossary, pp. 941-954. Cambridge University Press.

CLAM Bake!

Climate Learning and Modeling Development Environment

CLAM Bake is a complete Python programming environment that allows you to code and run simple climate computer programs.

Getting Started

Use the buttons to toggle between this page, the code editor, the console output, the interaction window and the graphics canvas.

Introduction to CLAM Bake

This development environment provides access to:

Editor — A place to enter Python programs.
Console — A place to view the output of programs.
Canvas — A place where graphics can be drawn.
Library — A place where multiple programs can be save or loaded.

Credits and Thanks

The core of CLAM Bake is Skulpt, the Python to Javascript translator developed by Scott Graham.

The editor, CodeMirror, was developed by Marijn Haverbeke.

Python itself is a robust high-level programming language created by its Benevolent Dictator for Life, Guido van Rossum.

Python Editor

Execution Limit:

Console

Canvas

Library

Home

Arguments

Software

Resources Comments

The Consensus Project

Translations

About Donate

	Climate's changed before
	It's the sun
	It's not bad
	There is no consensus
	It's cooling
	Models are unreliable
	Temp record is unreliable
	Animals and plants can adapt
	It hasn't warmed since 1998
	Antarctica is gaining ice
	View All Arguments...

Latest Posts

Edustaako IPCC tieteellistä konsensusta?

Skeptinen argumentti...

"Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) perustettiin epäilemättä rakentamaan tieteellinen perusta ensisijaisesti ihmisen aiheuttamalle ilmastonmuutokselle. Sellainen tavoite on perusteiltaan epätieteellinen, koska se vastustaa vaihtoehtoisia hypoteeseja ilmastonmuutoksen syiksi." (Roy Spencer)

Mitä tiede sanoo...

IPCC:n pääkirjoittajat ovat alansa asiantuntijoita, jotka on ohjeistettu esittämään rehellisesti viimeisimmän vertaisarvioidun kirjallisuuden koko kirjo. Tämän seurauksena IPCC:n raportit ovat usein varovaisia johtopäätöksissään. Vertailu viimeaikaisiin havaintoihin antaa johdonmukaisesti tulokseksi sen, että ilmastonmuutos tapahtuu nopeammin ja voimakkaammin kuin IPCC:n ennustuksissa.

Eräs IPCC:n luonnehdinta on se, että IPCC:llä on poliittiset motiivit liioitella ilmaston lämpenemisen vaaroja ja ihmisen toiminnan vaikutuksen määrää ilmastonmuutoksessa. Kun IPCC:n ennustuksia verrataan havaintoihin, asia osoittautuu olevan päinvastoin. Esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöjen kiihtyminen seuraa IPCC AR4:n pahimman tapauksen skenaarioita (Copenhagen Diagnosis 2009). Tämän seurauksena ilmakehän hiilidioksidi lisääntyy kymmenen kertaa nopeammin kuin on havaittu jääkairanäytteistä lisääntymisnopeudeksi viimeisen 22000 vuoden aikana.

Kuva 1: Havaitut globaalit hiilidioksidipäästöt fossiilisista polttoaineista ja sementtituotannosta verrattuna IPCC:n päästöskenaariohin. Väritetty alue kattaa kaikki IPCC:n ilmastonmuutosskenaariot (Copenhagen Diagnosis 2009).

Mittaukset satelliiteista ja vuorovesimittareista näyttävät, että merenpinnan nousu kiihtyy odotettua nopeammin. Keskimääräinen nousunopeus vuosina 1993-2008 satelliiteista mitattuna oli 3,4 millimetriä vuodessa, kun IPCC:n kolmas arviointiraportti (TAR) ennusti parhaana arviona 1,9 millimetriä vuodessa kyseiselle ajanjaksolle. Todellinen merenpinnan nousu on 80 % korkeampi kuin keskiennustus. Merenpinta tulee todennäköisesti nousemaan paljon enemmän vuoteen 2100 mennessä kuin usein mainittu 18-59 senttimetrin alue IPCC:n AR4:ssä.

Kuva 2: Merenpinnan nousu. Vuorovesimittarien mittaussarja on esitetty punaisella ja satelliittien mittaussarja sinisellä. Harmaa alue esittää IPCC:n kolmannen arviointiraportin ennustukset (Copenhagen Diagnosis 2009).

Arktisen merijään kesäaikainen sulaminen on kiihtynyt paljon suuremmaksi kuin on odotettu ilmastomallien perusteella. Merijään sulamisalue oli vuosina 2007-2009 noin 40 % suurempi kuin IPCC:n AR4:n mallien keskimääräiset ennustukset. Arktisen merijään paksuus on myös vähentynyt vakaasti usean vuosikymmenen ajan. Syyskuun merijään paksuus on laskenut vauhdilla 57 senttimetriä vuosikymmenessä vuodesta 1987 alkaen.

Kuva 3: Havaittu (punainen viiva) ja mallinnettu syyskuun merijään laajuus arktisilla alueilla miljoonina neliökilometreinä. Kiinteä musta viiva esittää keskiarvon 13:sta IPCC:n AR4:n mallista, kun taas musta katkoviiva esittää niiden vaihtelualueen. Vuoden 2009 minimin laskettiin hiljattain olevan 5,10 miljoonaa km², joka on kolmanneksi alin mittausaikana ja reilusti IPCC:n pahimman tapauksen skenaarion alla (Copenhagen Diagnosis 2009).

Translation by Ari Jokimäki, . View original English version.

The Consensus Project Website