Climate Science Glossary

Term Lookup

Enter a term in the search box to find its definition.

Settings

Use the controls in the far right panel to increase or decrease the number of terms automatically displayed (or to completely turn that feature off).

Term Lookup

Settings


All IPCC definitions taken from Climate Change 2007: The Physical Science Basis. Working Group I Contribution to the Fourth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change, Annex I, Glossary, pp. 941-954. Cambridge University Press.

Home Arguments Software Resources Comments The Consensus Project Translations About Donate

Twitter Facebook YouTube Pinterest

RSS Posts RSS Comments Email Subscribe


Climate's changed before
It's the sun
It's not bad
There is no consensus
It's cooling
Models are unreliable
Temp record is unreliable
Animals and plants can adapt
It hasn't warmed since 1998
Antarctica is gaining ice
View All Arguments...



Username
Password
Keep me logged in
New? Register here
Forgot your password?

Latest Posts

Archives

Aiheuttaako kosminen säteily ilmastonmuutoksen?

Mitä tiede sanoo...

Vaikka yhteyttä kosmisten säteiden ja pilvipeitteen välillä ei vielä ole voitu todistaa, tärkeämpi huomio on, että viimeisten 30 vuoden aikana kosmisen säteilyn ja globaalin lämpötilan ei ole havaittu korreloivan keskenään.

Skeptinen argumentti...

"Vuonna 1996 löysimme yllättävän ilmiön - Auringon vaikutuksen Maan
pilvipeitteeseen. Suurienergiset räjähtäneistä tähdistä tulevat hiukkaset, kosmiset säteet, auttavat pilvien muodostuksessa. Säätelemällä Maan pilvipeitteen määrää Aurinko voi nostaa ja laskea Maan lämpötilaa. Koska auringon magnetismin voimakkuus kaksinkertaistui 1900-luvulla, tämä luonnollinen mekanismi voi olla aiheuttanut suuren osan silloin havaitusta ilmaston lämpenemisestä."  (Henrik Svensmark)

Vakavin vika teoriassa, jonka mukaan kosmiset säteet (tai niiden puute) vaikuttavat globaaliin lämpötilaan on se, että vuoden 1970 jälkeen kosmisten säteiden ja globaalin lämpötilan välillä ei havaita korrelaatiota.

Tämä sai Max Planck Instituutin tutkijat (Krivova 2003) päättelemään: "vaikka vuosien 1970 ja 1985 välillä kosmisten säteiden vuo on käyttäytynyt samansuuntaisesti lämpötilan kanssa, se on seurannut lämpötilaa viiveellä eikä siten voi olla syy sen nousulle. Täten muutokset kosmisen säteilyn vuossa eivät voi selittää enempää kuin 15 % lämpötilan muutoksesta."

Samaten Lockwood 2007 vertasi neutronien seurantamittauksia, Beryllium-10 ja Hiili-14 isotooppeja (molemmat ovat prokseja kosmiselle säteilylle) ja monia muita auringon aktiivisuuteen liittyviä mittareita ja tuli johtopäätökseen: "Havaitun nopean nousun globaalissa keskimääräisessä lämpötilassa vuoden 1985 jälkeen ei voida katsoa aiheutuneen Auringon vaihtelusta, riippumatta mekanismista ja Auringon vaihtelun vahvistuksen määrästä."

Muita kosmisten säteiden teorian vaikeuksia

Kosmisen säteilyn ja pilvisyyden välisen syy-seuraussuhteen todistamisessa on myös muita ongelmia. Seuraavan tarkoitus ei ole osoittaa teoriaa vääräksi, vaan esittää teoriaan liittyviä ratkaisemattomia ongelmia, joiden takia skeptinen suhtautuminen sitä kohtaan on perusteltua.

Alapilvien ja kosmisten säteiden välisen korrelaation loppuminen
Yksi tärkeimmistä todisteista Svensmarkin kosmisten säteiden teorialle on kosmisen säteilyn ja alapilvien määrän hyvä korrelaatio. Hyvä korrelaatio kuitenkin päättyy vuoteen 1991 (Laut 2003). Tuon ajankohdan jälkeen pilvipeite alkoi seurata kosmisen säteilyn muutoksia yli 6 kuukauden viiveellä, vaikka pilvien pitäisi muodostua muutaman päivän aikana (Yu 2000). Vuoden 1994 jälkeen korrelaatio häviää kokonaan.


Kuva suostumuksella tutkimuksesta Laut 2003. Alapilvipeite (sininen viiva) ja kosmisen säteilyn intensiteetti (punainen viiva)

Svensmark selitti 6 kuukauden viipeen johtuneen mittausten epävarmuudesta (Svensmark 2003). Hän myös väittää korrelaation katkeamisen vuoden 1994 jälkeen johtuvan ISCCP:n satelliittien kalibrointiongelmista (Marsh & Svensmark 2001). ISCCP:ssä ollaan eri mieltä.

Sloanin ja Wolfendalen esittämää kritiikkiä
Uudehko tutkimus (Sloan 2007) tutkii tarkoin kosmisen säteilyn ja pilvipeitteen välistä yhteyttä ja löytää useita epäjohdonmukaisuuksia. Koska kosmisen säteilyn muutokset ovat suurimpia korkeilla leveysasteilla, olisi odotettavaa, että pilvipeitteen muutokset olisivat suurimpia napa-alueilla. Tätä ei kuitenkaan havaita. Teorian mukaan Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeisen radioaktiivisuuden aiheuttaman ionisaation olisi pitänyt lisätä pilvipeitettä. Onnettomuudesta ei kuitenkaan seurannut selkeää pilvipeitteen kasvua.

Lopulta ratkaisevaa kuitenkin on, että vaikka nämä vaikeudet pystyttäisiin voittamaan ja syy-seuraussuhde kosmisen säteilyn ja pilvien muodostuksen välillä saataisiin todistettua, voitaisiin vain todeta, että pilvien muodostuminen 50 vuotta sitten oli samanlaista kuin nykyään ja asialla on joko vähän tai ei ollenkaan tekemistä viimeisen 30 vuoden aikana havaitun lämpenemisen kanssa.

Translation by AJ, . View original English version.



The Consensus Project Website

TEXTBOOK

THE ESCALATOR

(free to republish)

THE DEBUNKING HANDBOOK

BOOK NOW AVAILABLE

The Scientific Guide to
Global Warming Skepticism

Smartphone Apps

iPhone
Android
Nokia

© Copyright 2014 John Cook
Home | Links | Translations | About Us | Contact Us