Mars lämpenee

Pääasiallinen näyttö Marsin pitkäaikaiselle, planeetanlaajuiselle lämpenemiselle on peräisin tutkimuksesta Fenton 2007. Fenton vertasi avaruusalus Voyagerin vuonna 1977 Marsista ottamaa komposiittikuvaa Mars Global Surveyor:n vuonna 1999 koostamaan kuvaan (tutkimuksesta Geissler 2005). Vuoden 1977 kuvassa Mars oli kirkkaampi. Vuonna 1999 sen albedo oli pienempi ja eteläisellä pallonpuoliskolla havaittiin silmiinpistävän tummia alueita. Fenton laski yleisellä virtausmallilla näiden albedon muutosten aiheuttavan 22 vuodessa 0,65°C planeetanlaajuisen lämpenemistrendin.

Kuva 1: Kuvat Marsista vuosina 1977 (ylempi) ja 1999 (alempi). Kuva tutkimuksesta Geissler 2005.

Fenton katsoi lämpenemisen johtuneen Marsin pinnan pölystä, joka aiheutti muutoksen albedossa. Pölyllä on keskeinen rooli Marsin ilmaston säätelyssä (Kahn 1992). Auringon vaihtelevuus ei ole Marsin ilmaston pääasiallinen säätelijä. Tämä jättää kuitenkin avoimeksi tärkeän kysymyksen: Onko tulkinta Marsin pitkäaikaisesta lämpenemisestä oikea?

Laajempi näkökulma Marsin ilmastonmuutokseen

Asettaaksemme nämä tulokset laajempaan viitekehykseen meidän on ymmärrettävä Marsin ilmastoon vaikuttavat tekijät. Planeetanlaajuiset pölymyrskyt kasvattavat pinnan albedoa, koska ne levittävät vaaleaa pölyä tummille pinnoille. Myrskyn jälkeen noin vuoden sisällä erilaiset tuulet kuitenkin palauttavat albedon normaaliin, pienempään arvoonsa.

Vuoden 1977 kuva oli otettu hiekkamyrskyn levitettyä pintaa vaalentavaa pölyä Marsin eteläiselle pallonpuoliskolle. Ennen myrskyä planeetan albedo oli samaa suuruusluokkaa kuin uudemmissa mittauksissa (Szwast 2006).

Fenton teki johtopäätöksensä pitkäaikaisesta trendistä vertaamalla kahta päätepistettä. Tällainen sään tulkitseminen ilmastona on hyvin yleinen virhe (samanlainen kuin argumentti ilmaston viimeaikaisesta kylmenemisestä). Kun katsotaan suurempaa pistejoukkoa, ei pitkäaikainen trendi albedossa ole enää ilmeinen:

Kuva 2: Fentonin käyttämä otanta (vasen kuva, jossa vertraillaan kahta päätepistettä) ja koko otos (Mark Richardsonin luvalla).

Näennäinen pitkäaikainen lämpeneminen 1970- ja 1990-lukujen välillä johtui paljolti käytettyjen kahden ajankohdan valinnasta. "Kirkkaampi" vuoden 1977 kuva oli heti hiekkamyrskyn jälkeen otettu, kun taas "tummemmassa" vuoden 1999 kuvassa planeetta oli tavanomaisessa tilassaan. Ei ole olemassa paljoa todistusaineistoa, jonka mukaan Marsissa tapahtuisi pitkäaikaista, vuosikymmeniä kestävää lämpenemistä. Itse asiassa vuonna 2001 tapahtuneen pölymyrskyn jälkeen Marsin eteläinen pallonpuolisko oli jopa kirkkaampi kuin 1977 (Szwast 2006).

Johtopäätös

Havaintoaineiston perusteella ei voida varmuudella sanoa, onko Marsin ilmasto lämpenemässä. Kysymykseen auringon vaikutuksesta Maan ilmastoon löytyy kuitenkin runsaasti aineistoa. Tätä aineistoa on käsitelty useissa tutkimuksissa, jotka ovat tulleet johtopäätökseen auringon aktiivisuuden ja ilmaston välisen korrelaation loppumisesta 70-luvulla, jolloin nykyinen ilmaston lämpeneminen alkoi.

Argumentti, jonka mukaan Marsin lämpeneminen todistaa vääräksi ihmisen vaikutuksen Maan lämpenemiseen, menee siis pieleen kahdessa kohdassa: Marsin lämpenemiselle on olemassa hyvin vähän havaintoihin perustuvaa näyttöä ja Marsin ilmastoa säätelee pääasiassa pöly ja albedo, ei auringon vaihtelevuus.