Climate Science Glossary

Term Lookup

Enter a term in the search box to find its definition.

Settings

Use the controls in the far right panel to increase or decrease the number of terms automatically displayed (or to completely turn that feature off).

Term Lookup

Settings


All IPCC definitions taken from Climate Change 2007: The Physical Science Basis. Working Group I Contribution to the Fourth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change, Annex I, Glossary, pp. 941-954. Cambridge University Press.

Home Arguments Software Resources Comments The Consensus Project Translations About Donate

Twitter Facebook YouTube Pinterest

RSS Posts RSS Comments Email Subscribe


Climate's changed before
It's the sun
It's not bad
There is no consensus
It's cooling
Models are unreliable
Temp record is unreliable
Animals and plants can adapt
It hasn't warmed since 1998
Antarctica is gaining ice
View All Arguments...



Username
Password
Keep me logged in
New? Register here
Forgot your password?

Latest Posts

Archives

Kuinka herkkä ilmastomme on?

Mitä tiede sanoo...

Ilmastoherkkyys voidaan laskea kokeellisesti vertaamalla menneitä lämpötilan vaihteluita sen ajan luonnollisiin pakotteisiin. Monia jaksoja maapallon menneisyydestä on tutkittu tällä tavalla ja niissä löydetään laaja yksimielisyys ilmastoherkkyydelle, joka on noin 3 °C.

Skeptinen argumentti...

Brookhaven National Labin Stephen Schwartzin uusi tutkimus päätyy tulokseen, että maapallon ilmasto on vain kolmasosan niin herkkä hiilidioksidille kuin mitä IPCC olettaa. Schwartzin tulosten mukaan hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuminen ilmakehässä aiheuttaisi 1,1 °C:n nousun keskimääräisessä lämpötilassa (Planet Gore)

Ilmastoherkkyys ilmaistaan globaalina lämpötilan muutoksena tietylle pakotteelle (eli °C muutos per W/m2 pakote). Tavallisesti se annetaan lämpenemisenä hiilidioksidin kaksinkertaistuessa (esim. 280 ppm:stä 560 ppm:ään).

Ilmastoherkkyys malleista

Ensimmäiset ilmastoherkkyyden arviot tulivat ilmastomalleista.

  • Vuoden 1979 Charney raportissa kaksi mallia Suki Manabelta ja Jim Hansenilta arvioivat ilmastoherkkyysalueeksi 1,5–4,5 °C.
  • Forest 2002 käyttää sormenjälki-lähestymistapaa moderneihin lämpötilan mittaussarjoihin ja saa alueeksi 1,4–7,7 °C.
  • Knutti 2005 käyttää mallinnusta (antaen ilmastoherkkyyden arvon ja sitten vertaa vuodenaikojen vastetta) ja saa ilmastoherkkyydelle alueen 1,5–6,5 °C, jossa 3–3,5 on todennäköisin.
  • Hegerl 2006 katsoo paleontologista dataa viimeisen 600 vuoden ajalta ja laskee alueeksi 1,5–6,2 °C.
  • Annan 2006 yhdistää tuloksia monista riippumattomista menetelmistä haarukoidakseen ilmastoherkkyyden välille 2,5–3,5 °C.
  • Royer 2007 tutkii lämpötilan vastetta hiilidioksidille viimeisen 420 miljoonan vuoden ajalta ja määrittelee, että ilmastoherkkyys ei voi olla alle 1,5 °C (jossa paras arvo on 2,8 °C).

Ilmastoherkkyys kokeellisista havainnoista

Monissa tutkimuksissa on laskettu ilmastoherkkyys suoraan kokeellisista havainnoista ilmastomalleista riippumatta.

  • Lorius 1990 tutki Vostokin jääkairanäytteiden mittauksia ja laski alueeksi 3–4 °C.
  • Hoffert 1992 rekonstruktoi kaksi menneen ilmaston mittaussarjaa (yksi kylmempi ja yksi lämpimämpi) ja saa alueeksi 1,4–3,2 °C.
  • Hansen 1993 katsoo viimeisiin 20 000 vuoteen kun viimeinen jääkausi päättyi ja kokeellisesti laskee ilmastoherkkyydeksi 3 ± 1 °C.
  • Gregory 2002 käytti meren lämmönoton havaintoja laskiessaan ilmastoherkkyydeksi 1,5.
  • Chylek 2007 tutkii aikajaksoa viimeisen jääkauden kylmimmän hetken ja holoseenikauteen siirtymisen välillä. He laskevat ilmastoherkkyden alueeksi 1,3–2,3 °C.
  • Tung 2007 tekee tilastollisen analyysin 1900-luvun lämpötilojen vasteelle aurinkojaksoon ja laskee alueeksi 2,3–4,1 °C.

Stephen Schwartzin 1,1 °C:n ilmastoherkkyys

Viimeaikainen artikkeli "Heat capacity, time constant and sensitivity of Earth's climate system" määrittelee ilmastoherkkyydeksi 1,1 ± 0.5 °C (Schwartz 2007). Herkkyys lasketaan ilmaston "aikavakion" ja globaalin lämpökapasiteetin osamääränä. "Aikavakio" eli se aika, jossa ilmastojärjestelmä palaa tasapainotilaan häiriön jälkeen, on hänen artikkelinsa avaintekijä. Schwartz tutkii monien aikasarja-analyysien tuloksia ja arvioi aikavakioksi viisi vuotta.

Kuten Schwartz huomauttaa artikkelissaan, ilmasto kuitenkin toipuu eri ajassa riippuen häiriön aiheuttaneen pakotteen luonteesta. Lyhytaikaisella muutoksella kuten tulivuoren purkauksella on lyhyt, muutaman vuoden aikavakio. Pitkäaikaisella hiilidioksidipitoisuuden kasvulla toipumisaika ulottuu vuosikymmeniin. Schwartz aivan oikein huomauttaa: "koska tulivuoripakotteen kesto on lyhyt, vasteaika ei ehkä heijasta sitä, mikä sopisi pitkäaikaiseen pakotteeseen kuten kasvihuonekaasujen nousuun, koska lämpösignaali ei ehdi tunkeutua syvään mereen."

Joka tapauksessa Schwartz suodattaa pitkän ajan muutokset pois ottamalla trendit pois aikasarjasta, joka aiheuttaa tuloksen rajoittumisen lyhyille aikavakioille. Sarjasta, josta ei ole poistettu trendiä saadaan aikavakioksi 15–17 vuotta. Niinpä arvioitu viiden vuoden aikavakio on kyseenalainen - arvo, josta lopputulos on riippuvainen.

LISÄYS, 11.2.2010: Jälkeenpäin Schwartz päivitti ilmastoherkkyyden arviotaan vastaukseksi artikkeliinsa tulleisiin kommentteihin (Schwartz 2008). Nyt hän käyttää aikavakiona 8,5 vuotta, joka johtaa ilmastoherkkyyteen 1,9 ± 1,0 °C.

Translation by Ari Jokimäki, . View original English version.



The Consensus Project Website

TEXTBOOK

THE ESCALATOR

(free to republish)

THE DEBUNKING HANDBOOK

BOOK NOW AVAILABLE

The Scientific Guide to
Global Warming Skepticism

Smartphone Apps

iPhone
Android
Nokia

© Copyright 2014 John Cook
Home | Links | Translations | About Us | Contact Us