Eräs IPCC:n luonnehdinta on se, että IPCC:llä on poliittiset motiivit liioitella ilmaston lämpenemisen vaaroja ja ihmisen toiminnan vaikutuksen määrää ilmastonmuutoksessa. Kun IPCC:n ennustuksia verrataan havaintoihin, asia osoittautuu olevan päinvastoin. Esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöjen kiihtyminen seuraa IPCC AR4:n pahimman tapauksen skenaarioita (Copenhagen Diagnosis 2009). Tämän seurauksena ilmakehän hiilidioksidi lisääntyy kymmenen kertaa nopeammin kuin on havaittu jääkairanäytteistä lisääntymisnopeudeksi viimeisen 22000 vuoden aikana.

Kuva 1: Havaitut globaalit hiilidioksidipäästöt fossiilisista polttoaineista ja sementtituotannosta verrattuna IPCC:n päästöskenaariohin. Väritetty alue kattaa kaikki IPCC:n ilmastonmuutosskenaariot (Copenhagen Diagnosis 2009).

Mittaukset satelliiteista ja vuorovesimittareista näyttävät, että merenpinnan nousu kiihtyy odotettua nopeammin. Keskimääräinen nousunopeus vuosina 1993-2008 satelliiteista mitattuna oli 3,4 millimetriä vuodessa, kun IPCC:n kolmas arviointiraportti (TAR) ennusti parhaana arviona 1,9 millimetriä vuodessa kyseiselle ajanjaksolle. Todellinen merenpinnan nousu on 80 % korkeampi kuin keskiennustus. Merenpinta tulee todennäköisesti nousemaan paljon enemmän vuoteen 2100 mennessä kuin usein mainittu 18-59 senttimetrin alue IPCC:n AR4:ssä.

Kuva 2: Merenpinnan nousu. Vuorovesimittarien mittaussarja on esitetty punaisella ja satelliittien mittaussarja sinisellä. Harmaa alue esittää IPCC:n kolmannen arviointiraportin ennustukset (Copenhagen Diagnosis 2009).

Arktisen merijään kesäaikainen sulaminen on kiihtynyt paljon suuremmaksi kuin on odotettu ilmastomallien perusteella. Merijään sulamisalue oli vuosina 2007-2009 noin 40 % suurempi kuin IPCC:n AR4:n mallien keskimääräiset ennustukset. Arktisen merijään paksuus on myös vähentynyt vakaasti usean vuosikymmenen ajan. Syyskuun merijään paksuus on laskenut vauhdilla 57 senttimetriä vuosikymmenessä vuodesta 1987 alkaen.

Kuva 3: Havaittu (punainen viiva) ja mallinnettu syyskuun merijään laajuus arktisilla alueilla miljoonina neliökilometreinä. Kiinteä musta viiva esittää keskiarvon 13:sta IPCC:n AR4:n mallista, kun taas musta katkoviiva esittää niiden vaihtelualueen. Vuoden 2009 minimin laskettiin hiljattain olevan 5,10 miljoonaa km², joka on kolmanneksi alin mittausaikana ja reilusti IPCC:n pahimman tapauksen skenaarion alla (Copenhagen Diagnosis 2009).