Marraskuussa 2009 East Anglian yliopiston palvelimille murtauduttiin laittomasti ja siellä olleita sähköposteja varastettiin. Kun valikoima ilmastotutkijoiden sähköposteja julkaistiin Internetissä, monet keskittyivät pelkästään niistä löytyneisiin muutamaan vihjailevaan lainaukseen ja väittivät ilmaston lämpenemisen olevan vain salaliitto. Mitä nämä sähköpostit siis meille kertovat?

Jotkut sähköposteista ovat selvästikin häpeällisiä kirjoittajilleen. Yhdessä sähköpostissa reagoidaan mauttomasti tunnetun skeptikon kuolemaan. Sähköposteissa on myös purevaa keskustelua joistakin skeptikoista, kuten Steve McIntyre ja Roger Pielke, mukaan lukien joitakin väkivallan käytön kuvitelmia. Ratkaiseva kysymys on kuitenkin se, että paljastavatko nämä sähköpostit ilmastoon liittyvien tietojen väärentämisiä. Jotta tämä voidaan arvioida, tarvitaan jonkin verran ymmärrystä sähköposteissa keskustellusta tieteestä, että voidaan välttää erillisten lainausten ottaminen pois asiayhteydestään.

"Miken Nature-kikka" ja "laskun piilotus"

Sähköposteista eniten lainattu on Phil Jonesin lähettämä sähköposti, jossa keskustellaan historiallisesta ilmastodatasta, jota käytetään menneiden lämpötilojen rekonstruointiin (korostus minun):

"Olen juuri saanut valmiiksi Miken Nature-kikan, jossa lisätään todelliset lämpötilat kuhunkin sarjaan viimeisen 20 vuoden ajalle (eli vuodesta 1981 eteenpäin) ja vuodesta 1961 alkaen Keithin sarjaan laskun piilottamiseksi."

"Miken Nature-kikka" ("Mike's Nature trick") viittaa tekniikkaan, jota käytettiin Nature-lehdessä julkaistussa artikkelissa Michael Mannin toimesta (Mann 1998). Kyseinen "kikka" on tekniikka, jossa lämpötilojen viimeaikainen mittausdata laitetaan samaan kuvaajaan rekonstruoidun lämpötiladatan kanssa. Tämä näyttää viimeaikaisen ilmaston lämpenemisen historiallisten lämpötilamuutosten valossa.

Yleisin harhakäsitys tähän sähköpostiin liittyen on se, että oletetaan "laskun" viittaavaan laskevaan lämpötilaan. Oikeasti se viittaa puiden vuosirenkaiden luotettavuuden vähenemiseen lämpötilan kuvaajina vuoden 1960 jälkeen. Tämä tunnetaan yleisesti "divergenssiongelmana", missä puiden vuosirenkaiden lämpötilarekonstruktio lähtee poikkeamaan mitatuista lämpötiloista vuoden 1960 jälkeen. Divergenssiongelmasta on keskusteltu vertaisarvioidussa kirjallisuudessa jo vuonna 1995 ja ongelma viittaa puiden lämpötilaherkkyyden vähenemiseen viime vuosikymmeninä (Briffa 1998). Divergenssiongelmaa on hiljattain tutkittu myös Wilmking (2008) -tutkimuksessa, jossa etsittiin tekniikoita ongelman poistamiseksi. Kun Phil Jonesin sähköpostia katsotaan siihen liittyvän tieteen valossa, se ei enää vaikutakaan ilmastosalaliiton muodostamiselta, vaan se on tekninen keskustelu tieteellisestä kirjallisuudesta löytyvistä tiedonkäsittelytekniikoista. Lisää divergenssiongelmasta...

Trenberthin lämpenemisen puuttumisen irvokkuus

Toiseksi lainatuin sähköposti on ilmastotutkija ja IPCC:n johtava kirjoittaja Kevin Trenberthin kirjoittama. Korostettu lainaus on tämä: "Tosiasia on se, ettemme tällä hetkellä ymmärrä lämpenemisen puuttumista ja on irvokasta ettemme ymmärrä sitä." Tämä on useimmiten tulkittu (skeptikkojen joukossa) niin, että siinä ilmastotutkijat salaa keskenään myöntävät, että ilmaston lämpeneminen on oikeasti pysähtynyt. Todellisuudessa Trenberth kuitenkin kirjoittaa hiljattain julkaisemastaan tutkimusartikkelista, missä käsitellään planeettamme energian budjettia - eli sitä, miten paljon nettoenergiaa ilmastoomme virtaa ja mihin se menee (Trenberth 2009).

Artikkelissaan Trenberth kuvailee sitä, kuinka tiedämme planeettamme olevan tasaisesti lämpenemässä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden lisääntymisen johdosta. Pintalämpötilassa näkyy kuitenkin joskus lyhytaikaisia viilenemisjaksoja. Tämä johtuu ilmastojärjestelmän sisäisestä vaihtelusta ja Trenberth vain valitteli sitä, että havainnointijärjestelmämme eivät pysty kattavasti seuraamaan kaikkia energiavirtoja ilmastojärjestelmän läpi. Lisää Trenberthistä ja irvokkuudesta...

Todistusaineisto ihmisen aiheuttamalle ilmaston lämpenemiselle

Tärkeä seikka huomata on se, että CRU-sähköposteissa on kysymys vain muutamasta tutkijasta, jotka keskustelevat muutamasta ilmastoon liittyvästä mittausdatasta. Ilmankin kyseisiä datoja on silti olemassa ylivoimainen ja johdonmukainen todistusaineisto, mitä ovat olleet tunnollisesti keräämässä riippumattomat tutkijaryhmät ympäri maailman.

Mitä nämä tutkijaryhmät ovat löytäneet? Planeetallemme kertyy tasaisesti lämpöä. Kun lasketaan yhteen kaikki kerääntynyt lämpö merissä, maalla ja ilmakehässä sekä jäätikköjen sulattamiseen tarvittava energia, huomataan planeetallemme kertyneen lämpöä 190260 gigawattia viimeisen 40 vuoden aikana (Murphy 2009). Tyypillisen ydinvoimalan tehontuotto on noin yksi gigawatti. Kuvitelkaa yli 190000 ydinvoimalaa syöttämässä energiaansa suoraan maiden, merien ja ilman lämmittämiseen sekä jään sulattamiseen.

Tämä lämmön kerääntyminen aiheuttaa jään häviämistä ympäri maailman arktisilta alueilta Etelämantereelle. Sekä Grönlanti että Etelämanner menettävät jäätä kiihtyvällä tahdilla (Velicogna 2009). Jopa Etelämantereen itäosa, jonka aiemmin ajateltiin olevan liian kylmä ja vakaa, menettää nyt jäämassaa (Chen 2009). Jäätiköiden kutistuminen kiihtyy. Arktisten alueiden merijää on vähentynyt niin nopeasti, että havaitut arvot menevät jo yli IPCC:n pahimman tapauksen skenaarion antamasta ennusteesta. Lämpenevien merien ja sulavan jään yhdistelmän tuloksena merenpinnan nousu seuraa IPCC:n ennusteiden ylärajoja.

Nouseva lämpötila on vaikuttanut eläin- ja kasvilajeihin ympäri maailman. Puiden, muiden kasvien ja monien eläinten levinneisyysalueet ovat siirtymässä kohti maapallon napojen viileämpiä alueita. Kevään aikaistuminen on vaikuttanut eläin- ja kasvilajien toimintaan. Tutkijat ovat havainneet sammakoiden kutemisen, lintujen pesimisen, kasvien kukkimisen ja muuttavien eläinten muuton tapahtuvan aikaisemmin keväällä (Parmeson 2003). On myös monia muita merkkejä laajamittaisesta lämpenemisestä. Tropopaussin (eli troposfäärin ja stratosfäärin rajapinnan) korkeus nousee (Santer 2003). Arktisten alueiden ikirouta, joka kattaa noin 25 % pohjoisen pallonpuoliskon maa-alueista, lämpenee ja vähenee (Walsh 2009). Trooppinen alue laajenee (Seidel 2007). Kaikki nämä tulokset ovat sopusoinnussa ilmaston lämpenemisen kanssa.

Mikä aiheuttaa tämän lämmön kerääntymisen? Ihmiskunta päästää valtavan määrän hiilidioksidia ilmakehään - 29 miljardia tonnia vuonna 2009 (CDIAC). Kasvihuoneilmiön teoria ennustaa, että hiilidioksidin lisäys ilmakehässä pyydystää avaruuteen karkaavaa lämpöenergiaa. Mitä me sitten havaitsemme? Hiilidioksidi absorboi lämpöä tietyillä aallonpituuksilla. Satelliittimittauksissa viimeisen 40 vuoden ajalta näkyy, että hiilidioksidin aallonpituuksilla karkaa vähemmän lämpöä avaruuteen (Harries 2001, Griggs 2004, Chen 2007). Mihin tämä lämpö menee? Maapallon pinnalta tehdyissä mittauksissa näkyy enemmän lämpöä palaavan maapallon pinnalle ilmakehästä (Philipona 2004). Lisäksi tämä lisälämpö tulee niillä samoilla hiilidioksidin aallonpituuksilla (Evans 2006). Tämä on ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen sormenjälki.

Monet eri todisteet näyttävät ilmaston lämpenemisen olevan tapahtumassa ja että ihmisen toiminta on aiheuttanut sen. Muutama vihjaileva sähköposti saattaa palvella käyttökelpoisena harhautuskeinona niille, jotka haluavat vältellä ilmastonmuutoksen fyysisiä realiteetteja. Sähköpostit eivät kuitenkaan muuta mitään meidän tieteellisestä tiedostamme ihmisten roolista ilmaston lämpenemisessä.