Climate Science Glossary

Term Lookup

Enter a term in the search box to find its definition.

Settings

Use the controls in the far right panel to increase or decrease the number of terms automatically displayed (or to completely turn that feature off).

Term Lookup

Settings


All IPCC definitions taken from Climate Change 2007: The Physical Science Basis. Working Group I Contribution to the Fourth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change, Annex I, Glossary, pp. 941-954. Cambridge University Press.

Home Arguments Software Resources Comments The Consensus Project Translations About Donate

Twitter Facebook YouTube Pinterest

RSS Posts RSS Comments Email Subscribe


Climate's changed before
It's the sun
It's not bad
There is no consensus
It's cooling
Models are unreliable
Temp record is unreliable
Animals and plants can adapt
It hasn't warmed since 1998
Antarctica is gaining ice
View All Arguments...



Username
Password
Keep me logged in
New? Register here
Forgot your password?

Latest Posts

Archives

Climate Hustle

Keeling osoitti ilmastoskeptikoiden väitteet vääriksi jo ennen niiden esittämistä

Ne, jotka ovat seuranneet keskusteluita ilmaston lämpenemisestä, ovat luultavasti nähneet väitteitä siitä, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden mittauksiin ei voida luottaa, koska ne on tehty hiilidioksidia päästävän tulivuoren huipulta (oikeastaan tulivuoren rinteeltä, sillä mittausasema on 3400 metrin korkeudessa, kun taas tulivuoren huippu on yli 4100 metrin korkeudessa). Väitteiden taustalla on vihjaus siitä, ettemme tiedä onko ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousussa vai ei. Tässä katsomme mitä Charles David Keeling (1928 - 2005) kirjoitti aiheesta kauan sitten.

Charles David Keeling laboratoriossa

Monet lukijoista saattavat olla tietoisia siitä, että Keeling organisoi 1950-luvulla alkaneet ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden mittaukset, joiden seurauksena syntyi kuuluisa "Keelingin käyrä", joka kuvaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kehitystä mitattuna Havaijilla sijaitsevalta Mauna Loa -tulivuorelta. Tämä valittiin mittauspaikaksi, koska Havaiji sijaitsee keskellä valtamerta ja kaukana häiritsevistä hiilidioksidin lähteistä, kuten suurista kaupungeista. Lisäksi mittausaseman sijainti korkealla takaa sen, että mitattavat ilmamassat edustavat laajoja alueita. Keelingin käyrä on kuuluisa ja perustuu tulivuoren purkausaukkojen läheltä tehtyihin mittauksiin, joten on melko luonnollista, että on väitetty tulivuoren läsnäolon saattavan kaiken tietomme ilmakehän hiilidioksidista kyseenalaiseksi. Monet lukijoista tietysti tietävät, ettei se ole totta, mutta katsomme tässä joka tapauksessa, mitä Keeling kirjoitti asiasta vuonna 1960. Osoittautuu, että hän osoitti kyseiset väitteet vääriksi jo ennen kuin ne oli edes esitetty.

Vuonna 1960 Keeling julkaisi tutkimusartikkelin "The Concentration and Isotopic Abundances of Carbon Dioxide in the Atmosphere" (koko artikkeli on vapaasti ladattavissa linkitetyltä tiivistelmäsivulta). Tässä artikkelissa hän esitteli tuloksia muutama vuosi aikaisemmin alkaneista ilmakehän hiilidioksidimittauksista. Artikkelin alkupuolella hän kirjoittaa:

"Kolmea kaasuanalysaattoria, ... , on käytetty mittaamaan hiilidioksidin pitoisuutta jatkuvasti Etelämantereella, Havaijilla ja Kaliforniassa sijaitsevilla asemilla."

Eli jo alusta asti Keelingin mittauksissa oli mukana mittauksia myös muilta asemilta kuin Mauna Loalta. Sen pituinen se? Kyseisten väitteiden osalta kyllä, mutta katsotaan kuitenkin mitä muuta sanottavaa Keelingillä on tästä asiasta.

Jos unohdamme todellisen tilanteen hetkeksi, niin mitä jos Mauna Loa olisikin ainoa hiilidioksidipitoisuuden mittausasema, kuten asiasta esitetyt väitteet näyttävät vihjaavan? Olisiko meillä silloin syytä epäillä hiilidioksidimittauksia? Keeling käsittelee myös tätä kysymystä. Hän kertoo, että kaikilta kolmelta mittausasemalta löytyi paikallisia hiilidioksidilähteitä, jotka häiritsivät mittauksia. Etelämantereella mittausaseman läheisyydessä oli fossiilisia polttoaineita käyttäviä koneita, jotka häiritsivät mittauksia:

"[Häiriö] näkyi selvästi merkittävinä heilahduksina muuten vakaana pysyneessä kirjoittimen kynässä ja poistettiin analyysistä mittaustuloksia tarkastettaessa."

Mauna Loan mittaussarjassa näkyi myös ylimääräistä vaihtelua:

"Tämän katsotaan johtuvan läheisistä tulivuoren purkausaukoista tulevasta hiilidioksidista; saaren maanviljelyyn, teollisuuteen ja kotitalouksiin liittyvästä palamisesta; sekä rinteitä ylös puhaltavan tuulen tuomasta, vähemmän hiilidioksidia sisältävän ilman vaikutuksesta."

Keeling näyttää siis olevan hyvin perillä siitä, että "Mauna Loa on tulivuori". Hän myös osoitti muita häiriön lähteitä. Keeling ei kuitenkaan ollut ainoastaan tietoinen tilanteesta, vaan hän tiesi myös, miten asia voidaan korjata:

"Tässä ilmoitetut arvot ovat mittauksien keskiarvoja ajoilta, jolloin tuuli puhalsi rinteitä alas tai vaakasuoraan ja jolloin mitatut pitoisuudet pysyivät vakaina useiden tuntien ajan tai pitempään."

Kalifornian mittausasemalla tilanne oli mielenkiintoinen. Mitatut hiilidioksidipitoisuudet vaihtelivat suuresti:

"Suurimmat pitoisuudet esiintyvät silloin, kun tuuli puhaltaa hiljaa pohjoisesta, Los Angelesin suunnasta. Pienimmät pitoisuudet esiintyvät tuulen puhaltaessa lännestä keskivoimakkuudella tai voimakkaammin."

Siis pitoisuudet ovat suurimmat, kun tuulet puhaltavat suuren kaupungin suunnasta? Miksi niin? Voisiko olla niin, että ihmisen toiminnasta pääsee hiilidioksidia ilmakehään?

Tämän jälkeen Keeling käsittelee hiilidioksidin vuodenaikaisvaihtelua, joka näkyy pohjoisella pallonpuoliskolla, muttei eteläisellä pallonpuoliskolla. Hiilen isotooppi 13:n mittauksiin perustuen hän päättelee, että vain pohjoisella pallonpuoliskolla näkyvä vuodenaikaisvaihtelu johtuu maakasvillisuuden toiminnasta. Hän toteaa myös, että vuodenaikaisvaihtelun maksimit ja minimit hiilidioksidipitoisuudessa sopivat hyvin yhteen pohjoisen pallonpuoliskon maakasvillisuuden toiminnan ajoituksen kanssa. Keelingin mukaan eteläiseltä pallonpuoliskolta puuttuva vuodenaikaisvaihtelu selittyy eteläisen pallonpuoliskon pienemmällä maakasvillisuuden pinta-alalla.

Päästäksemme takaisin hiilidioksidimittauksiin liittyviin väitteisiin, Keeling käsittelee seuraavaksi hiilidioksidipitoisuuden pitemmän ajan muutoksia:

"Siellä, missä mittaukset kattavat yhtä vuotta pidemmän ajanjakson, toisen vuoden keskiarvo on korkeampi kuin ensimmäisen vuoden keskiarvo. Etelänavalla, mistä on tarjolla pisin mittaussarja, pitoisuus on noussut noin 1,3 p.p.m. per vuosi."

Huomatkaa, että tässä Keeling raportoi ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden noususta ensimmäiseksi Etelänavalta, eikä Mauna Loalta.

Keeling siis tiesi jo vuonna 1960, että Mauna Loa on tulivuori. Hän tiesi myös, miten tulivuoren hiilidioksidimittauksiin aiheuttamat häiriöt voitiin korjata. Hän tiesi myös, ettei tulivuoren aiheuttamilla häiriöillä loppujen lopuksi ole merkitystä, koska hän teki mittauksia myös muilta paikoilta, jotka eivät olleet lähelläkään tulivuoria. Näiden muiden paikkojen mittaukset näyttävät samaa kuin Mauna Loan mittaukset - ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on nousussa.

Katso myös "Mauna Loa is a volcano" (saatavilla myös yksityiskohtaisempana sekä vaativana versiona - valitettavasti näitä ei ole toistaiseksi suomennettu).

Translation by Ari Jokimäki. View original English version.



Get It Here or via iBooks.


The Consensus Project Website

TEXTBOOK

THE ESCALATOR

(free to republish)

THE DEBUNKING HANDBOOK

BOOK NOW AVAILABLE

The Scientific Guide to
Global Warming Skepticism

Smartphone Apps

iPhone
Android
Nokia

© Copyright 2017 John Cook
Home | Links | Translations | About Us | Contact Us