Arguments
Edustaako IPCC tieteellistä konsensusta?
Mitä tiede sanoo...
"Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) perustettiin epäilemättä rakentamaan tieteellinen perusta ensisijaisesti ihmisen aiheuttamalle ilmastonmuutokselle. Sellainen tavoite on perusteiltaan epätieteellinen, koska se vastustaa vaihtoehtoisia hypoteeseja ilmastonmuutoksen syiksi." (Roy Spencer)
Eräs IPCC:n luonnehdinta on se, että IPCC:llä on poliittiset motiivit liioitella ilmaston lämpenemisen vaaroja ja ihmisen toiminnan vaikutuksen määrää ilmastonmuutoksessa. Kun IPCC:n ennustuksia verrataan havaintoihin, asia osoittautuu olevan päinvastoin. Esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöjen kiihtyminen seuraa IPCC AR4:n pahimman tapauksen skenaarioita (Copenhagen Diagnosis 2009). Tämän seurauksena ilmakehän hiilidioksidi lisääntyy kymmenen kertaa nopeammin kuin on havaittu jääkairanäytteistä lisääntymisnopeudeksi viimeisen 22000 vuoden aikana.
Kuva 1: Havaitut globaalit hiilidioksidipäästöt fossiilisista polttoaineista ja sementtituotannosta verrattuna IPCC:n päästöskenaariohin. Väritetty alue kattaa kaikki IPCC:n ilmastonmuutosskenaariot (Copenhagen Diagnosis 2009).
Mittaukset satelliiteista ja vuorovesimittareista näyttävät, että merenpinnan nousu kiihtyy odotettua nopeammin. Keskimääräinen nousunopeus vuosina 1993-2008 satelliiteista mitattuna oli 3,4 millimetriä vuodessa, kun IPCC:n kolmas arviointiraportti (TAR) ennusti parhaana arviona 1,9 millimetriä vuodessa kyseiselle ajanjaksolle. Todellinen merenpinnan nousu on 80 % korkeampi kuin keskiennustus. Merenpinta tulee todennäköisesti nousemaan paljon enemmän vuoteen 2100 mennessä kuin usein mainittu 18-59 senttimetrin alue IPCC:n AR4:ssä.
Kuva 2: Merenpinnan nousu. Vuorovesimittarien mittaussarja on esitetty punaisella ja satelliittien mittaussarja sinisellä. Harmaa alue esittää IPCC:n kolmannen arviointiraportin ennustukset (Copenhagen Diagnosis 2009).
Arktisen merijään kesäaikainen sulaminen on kiihtynyt paljon suuremmaksi kuin on odotettu ilmastomallien perusteella. Merijään sulamisalue oli vuosina 2007-2009 noin 40 % suurempi kuin IPCC:n AR4:n mallien keskimääräiset ennustukset. Arktisen merijään paksuus on myös vähentynyt vakaasti usean vuosikymmenen ajan. Syyskuun merijään paksuus on laskenut vauhdilla 57 senttimetriä vuosikymmenessä vuodesta 1987 alkaen.
Kuva 3: Havaittu (punainen viiva) ja mallinnettu syyskuun merijään laajuus arktisilla alueilla miljoonina neliökilometreinä. Kiinteä musta viiva esittää keskiarvon 13:sta IPCC:n AR4:n mallista, kun taas musta katkoviiva esittää niiden vaihtelualueen. Vuoden 2009 minimin laskettiin hiljattain olevan 5,10 miljoonaa km2, joka on kolmanneksi alin mittausaikana ja reilusti IPCC:n pahimman tapauksen skenaarion alla (Copenhagen Diagnosis 2009).
Translation by Ari Jokimäki, . View original English version.
Skeptinen argumentti...