Ollessaan lähes kaiken Maapallon ilmastoon liittyvän energian toimittaja, Auringolla on voimakas vaikutus ilmastonmuutokseen. Vertailu Auringon ja ilmaston välillä viimeisten 1150 vuoden aikana osoitti lämpötilojen vastaavan hyvin Auringon aktiivisuuden muutoksia (Usoskin 2005). Vuoden 1975 jälkeen lämpötila kuitenkin nousi, vaikka Auringon aktiivisuudessa ei näkynyt muutoksia. Tämän perusteella he päättelivät: "näiden viimeisten 30 vuoden aikana Auringon kokonaissäteilytehossa, Auringon ultraviolettisäteilytehossa ja kosmisten säteiden vuossa ei ole ollut pitkän aikavälin trendejä, joten ainakin tälle viimeisimmälle lämpenemisjaksolle täytyy olla toinen aiheuttaja."

Itse asiassa monet riippumattomat Auringon aktiivisuuden indikaattorit osoittavat, että Auringossa on ollut viilenevä trendi vuoden 1960 jälkeen samaan aikaan, kun Maapallon ilmasto on lämmennyt. Viimeisen 35 vuoden ilmaston lämpenemisen aikana, Aurinko ja ilmasto ovat muuttuneet eri suuntiin. Auringon trendien analyysi näytti, että Auringon vaikutus on itse asiassa ollut viilentävä viime vuosikymmeninä (Lockwood 2008).

Kuva 1: Vuotuinen globaalin lämpötilan muutos (himmeä punainen) ja sen 11 vuoden liukuva keskiarvo (voimakas punainen). Lämpötilat ovat NASAn GISSistä. Vuotuinen Auringon säteilyteho, TSI (himmeä sininen) ja sen 11 vuoden liukuva keskiarvo (voimakas sininen). TSI vuodesta 1880 vuoteen 1978 on Solangin tutkimuksesta. TSI vuodesta 1979 vuoteen 2009 on PMODista. 

Muita tutkimuksia Auringon vaikutuksesta ilmastoon

Tämän johtopäätöksen vahvistavat monet tutkimukset, joiden mukaan Aurinko aiheutti lämpenemistä 1900-luvun alkupuolella, mutta ei ole aiheuttanut lämpenemistä (tai on jopa viilentänyt) muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana:

• Erlykin 2009: "Me päättelemme, että suurin määrä viimeaikaisesta Maapallon keskimääräisestä pintalämpötilan noususta, joka voidaan laskea Auringon aiheuttamaksi, on 14% havaitusta lämpenemisestä."
• Benestad 2009: "Analyysimme näyttää, että Auringon säteilypakotteen todennäköisin osuus ilmaston lämpenemisestä on 7 ± 1% 1900-luvulla ja on mitätön vuoden 1980 jälkeisestä lämpenemisestä."
• Lockwood 2008: "Osoitetaan, että Auringon vaihtelun osuus vuoden 1987 jälkeisestä lämpötilatrendistä on pieni ja alaspäin; paras arvio on −1.3% ja 2σ -varmuustaso asettaa epävarmuusalueen −0.7 ja -1.9 %:n välille."
• Lockwood 2008: "Edellisen paperimme johtopäätös, että Auringon säteilypakote on laskenut viimeisen 20 vuoden aikana, kun pintalämpötilat ovat jatkaneet nousuaan, osoitetaan pätevän kaikille varteenotettaville aikavakioille auringon säteilypakoitteen vaihteluiden ilmastovasteessa."
• Ammann 2007: "Vaikka Auringon ja tulivuorien vaikutukset näyttävät hallitsevan suurinta osaa ilmaston vaihteluista viimeisen tuhannen vuoden aikana, kasvihuonekaasujen vaikutukset ovat olleet hallitsevia viime vuosisadan toisesta puoliskosta lähtien."
• Lockwood 2007: "Havaitun nopean nousun globaalissa keskimääräisessä lämpötilassa vuoden 1985 jälkeen ei voida katsoa aiheutuneen Auringon vaihtelusta, riippumatta mekanismista ja Auringon vaihtelun vahvistuksen määrästä."
• Foukal 2006 päättelee: "Satelliitista mitatut vaihtelut vuoden 1978 jälkeen ovat liian pieniä, jotta niillä olisi ollut merkittävä osuus viimeisen 30 vuoden aikana tapahtuneeseen ilmaston lämpenemiseen."
• Scafetta 2006 sanoo: "vuoden 1975 jälkeen ilmaston lämpeneminen on tapahtunut paljon nopeammin kuin voidaan järkevästi odottaa aiheutuvan Auringosta yksinään."
• Usoskin 2005 päättelee: "näiden viimeisten 30 vuoden aikana Auringon kokonaissäteilytehossa, Auringon ultraviolettisäteilytehossa ja kosmisten säteiden vuossa ei ole ollut pitkän aikavälin trendejä, joten ainakin tälle viimeisimmälle lämpenemisjaksolle täytyy olla toinen aiheuttaja."
• Solanki 2004 rekonstruktoi auringonpilkkuluvun 11400 vuoden ajalta käyttäen radiohiilipitoisuuksia, havaiten, että "Auringon vaihtelu ei todennäköisesti ole ollut hallitseva syy viimeisen kolmen vuosikymmenen aikaiseen voimakkaaseen lämpenemiseen".
• Haigh 2003 sanoo: "havaintodata viittaa siihen, että Aurinko on vaikuttanut lämpötiloihin kymmenien, satojen ja tuhansien vuosien aikaskaaloilla, mutta päätelmät säteilypakotteista ja energiatasapainomallien ja yleisten virtausmallien tulokset viittaavat siihen, että 1900-luvun viimeisen osan lämpenemistä ei voida katsoa kokonaan Auringon vaikutusten aiheuttamaksi."
• Stott 2003 kasvatti ilmastomallien herkkyyttä Auringon säteilypakotteelle ja silti havaitsi: "suurin osa viimeisen 50 vuoden lämpenemisestä on todennäköisesti aiheutunut kasvihuonekaasujen lisääntymisestä."
• Solanki 2003 päättelee: "Auringon osuus on ollut vähemmän kuin 30% vuodesta 1970 lähtien tapahtuneesta ilmaston lämpenemisestä."
• Lean 1999 päättelee: "on epätodennäköistä, että Aurinko-ilmasto vaikutussuhde voi selittää paljoakaan vuoden 1970 jälkeisestä lämpenemisestä".
• Waple 1999 löytää "vähän todisteita, jotka viittaavat siihen, että irradianssin vaihteluilla on suuri vaikutus nykyiseen lämpenemistrendiin."
• Frolich 1998 päättelee: "Auringon säteilytuoton muutoksien osuus oli vähäinen 0.2°C:n noususta globaalissa keskimääräisessä lämpötilassa viimeisen vuosikymmenen aikana"