Arguments
Ihmisten hiilidioksidipäästöt verrattuna luonnollisiin hiilidioksidipäästöihin
Mitä tiede sanoo...
Luonnolliset hiilidioksidipäästöt (merestä ja kasvillisuudesta) ovat tasapainossa luonnollisten hiilinielujen kanssa (taaskin meressä ja kasvillisuudessa). Niinpä ihmisten päästöt horjuttavat luonnollista tasapainoa nostaen hiilidioksidin sellaiselle tasolle, jota ei ole nähty vähintään 800,000 vuoteen. Itse asiassa ihmiset päästävät 26 gigatonnia hiilidioksidia vuodessa, kun ilmakehän hiilidioksidi nousee vain 15:llä gigatonnilla vuodessa - suuri osa ihmisten hiilidioksidipäästöistä menee luonnollisiin hiilinieluihin.
"Meret sisältävät 37400 miljardin tonnin (GT) hiilivaraston. Maanpäällisessä biomassassa on 2000-3000 GT. Ilmakehä sisältää 720 miljardia tonnia hiilidioksidia ja ihmisten panos on vain 6 GT. Meret, maa ja ilmakehä kierrättävät hiilidioksidia jatkuvasti, joten lisäkuorma ihmisiltä on uskomattoman pieni. Pieni muutos meren ja ilman välisessä tasapainossa aiheuttaisi paljon voimakkaamman nousun kuin mikään mitä me voimme tuottaa." (Jeff Id)
Ihmisten hiilidioksidipäästöt ovat paljon vähäisemmät kuin luonnolliset päästöt. Eläinten ja mikrobien kasvien käytön osuus on noin 220 gigatonnia hiilidioksidia vuodessa. Kasvien respiraatio päästää noin 220 gigatonnia. Meri vapauttaa noin 332 gigatonnia. Mutta kun yhdistetään fossiilisten polttoaineiden polttamisen ja maankäytön muutoksien vaikutukset, ihmisten hiilidioksidipäästöt ovat vain noin 29 gigatonnia vuodessa. On kuitenkin huomattava, että luonnolliset hiilidioksidipäästöt (meristä ja kasvillisuudesta) ovat tasapainossa luonnollisten hiilinielujen kanssa (taaskin meressä ja kasvillisuudessa). Maakasvit ottavat noin 450 gigatonnia hiilidioksidia vuodessa ja meret ottavat noin 338 gigatonnia. Tämä pitää ilmakehän hiilidioksiditason karkeasti tasapainossa. Ihmisen hiilidioksidipäästöt horjuttavat luonnollista tasapainoa.
Kuva 1: Globaali hiilikierto [kuvan alaosan tekstit vasemmalta oikealle: fossiilisten polttoaineiden polttaminen + maankäyttö - kasvillisuus ja maa - meri]. Numerot esittävät hiilidioksidivirtoja gigatonneina (lähde: kuva 7.3, IPCC AR4).
Noin 40% ihmisten hiilidioksidipäästöistä menee hiilinieluihin, pääasiassa kasvillisuuteen ja meriin. Loput jäävät ilmakehään. Sen seurauksena ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on korkeimmalla tasollaan 15-20 miljoonaan vuoteen (Tripati 2009). Luonnollisissa oloissa 100 ppm:n muutos kestää normaalisti 5000-20000 vuotta. Viimeaikainen 100 ppm:n nousu on kestänyt vain 120 vuotta.
Lisävahvistus sille, että nouseva hiilidioksidipitoisuus johtuu ihmisen toiminnasta, saadaan tarkastelemalla hiilen isotooppien suhdetta (eli hiiliatomeja, joilla on eri määrä neutroneja) ilmakehässä. Hiili-12:lla on kuusi neutronia, hiili-13:lla on seitsemän neutronia. Kasveilla on pienempi 13C/12C -suhde kuin ilmakehässä. Jos ilmakehän nouseva hiilidioksidipitoisuus tulee fossiilisista polttoaineista, 13C/12C -suhteen pitäisi pienentyä. Tämä on todellakin se, mitä on tapahtumassa (Ghosh 2003). 13C/12C -suhde korreloi globaalien päästöjen muutoksen kanssa.
Kuva 2: Vuotuiset globaalit hiilidioksidipäästöt fossiilisten polttoaineiden polttamisesta ja sementin valmistuksesta gigatonneina hiiltä vuodessa (musta) ja vuotuiset ilmakehän 13C/12C -suhteen keskiarvot mitattuna Mauna Loalta vuodesta 1981 vuoteen 2002 (punainen). Isotooppien arvot on ilmaistu δ13C(CO2) ‰ (hiilidioksidissa olevan hiili-13:n osuus promilleina) poikkeamana kalibrointistandardista. Huomaa, että tämä akseli on käännetty selkeyden parantamiseksi. (IPCC AR4)
Translation by Ari Jokimäki, . View original English version.
Skeptinen argumentti...