Climate Science Glossary

Term Lookup

Enter a term in the search box to find its definition.

Settings

Use the controls in the far right panel to increase or decrease the number of terms automatically displayed (or to completely turn that feature off).

Term Lookup

Settings


All IPCC definitions taken from Climate Change 2007: The Physical Science Basis. Working Group I Contribution to the Fourth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change, Annex I, Glossary, pp. 941-954. Cambridge University Press.

Home Arguments Software Resources Comments The Consensus Project Translations About Donate

Twitter Facebook YouTube Pinterest

RSS Posts RSS Comments Email Subscribe


Climate's changed before
It's the sun
It's not bad
There is no consensus
It's cooling
Models are unreliable
Temp record is unreliable
Animals and plants can adapt
It hasn't warmed since 1998
Antarctica is gaining ice
View All Arguments...



Username
Password
Keep me logged in
New? Register here
Forgot your password?

Latest Posts

Archives

Climate Hustle

Olemme menossa uuteen pieneen jääkauteen

Mitä tiede sanoo...

CO2:n lisääntymisen säteilypakote ylittää Auringon aktiivisuudesta aiheutuvan pakotteen reilusti, vaikka Auringon vaikutus tippuisikin Maunderin Minimin tasolle.

Skeptinen argumentti...

"Eräänä päivänä heräät lumikerroksien alta. Se on kaikki osa luotettavaa, ennustettavaa kiertoa, luonnollista kiertoa joka palaa kellon lailla 11500 vuoden välein. Ja koska edellinen jääkausi loppui melkein täsmälleen 11500 vuotta sitten..." (Ice Age Now)

Venäläinen tieteilijä Habibullo Abdussamatov ennustaa että vuoden 2040 tienoilla Aurinko viilenee Maunderin Minimin tasolle (Abdussamatov 2005). Tämä oli jakso 1600-luvulla, jolloin ei ollut lähes ollenkaan auringonpilkkuja 70 vuoteen, joka osuu samaan aikaan Pienen jääkauden kanssa. Voisiko viilenevä Aurinko kumota ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen?

Seuraavan aurinkojakson ennustaminen

Auringon ennustaminen on ongelmallinen tehtävä, koska meillä ei ole kelvollisia fysikaalisia malleja, jotka sallisivat edes seuraavan jakson ennustamisen. Siksi ennustukset tuppaavat perustumaan tilastolliseen päättelyyn ilman laajempaa fysiikan ja mallinnuksen hyödyntämistä. Esimerkiksi pidempiä aurinkojaksoja seuraa yleensä heikompi jakso.

Lähimmäksi Auringon ennustamisen tieteellistä konsensusta päästään Solar Cycle Prediction Panelissa (aurinkojakson ennustus-paneeli), joka koostuu NASA:n, NOAA:n, ISES:n jäsenistä ja muista USA:n ja kansainvälisistä edustajista. Malliskuussa 2007 julkaistiin konsensus-lausunto tulevan aurinkojakson 24 voimakkuudelle. Heidän kantansa oli:

"Odotettavissa olevan aurinkojakso 24:n alkamisen pitkän keston valossa ennustuspaneeli ei ole kyennyt ratkaisemaan riittävää määrää ongelmia, jotta voitaisiin päästä yksittäiseen konsensus-ennustukseen jakson voimakkuudesta. Paneeli päätyi harkinnassaan tukemaan kahta huippuamplitudia keskiarvoistetulle kansainväliselle auringonpilkkuluvulle (Ri): Ri = 140 ±20 ja Ri = 90 ±10."

Toisin sanoen jakso 24 voi olla pienempi tai suurempi. Jakson odotetaan alkavan alkuvuodesta 2008 ja ennustukset ovat suuressa määrin spekulatiivisiä kunnes jakso alkaa. Yksi asia minkä tiedämme on se että kun aurinkojakso 24 alkaa, lämpenevä Aurinko lisää globaalia lämpenemistrendiä, kun Aurinko jatkaa kohti aurinkomaksimia, lähes kaksinkertaistaen ennustetun kasvihuonekaasuista aiheutuvan lämpötilan nousun vuosille 2008-2012 (Camp 2007).

Auringon aktiivisuuden pitkän ajan ennustuksia

Aurinkojaksjen ennustaminen tulevaisuuteen on vielä spekulatiivisempaa. Hiljaittain julkaistu tutkimus, Grand minima and maxima of solar activity: New observational constraints (Usoskin 2007), havaitsi kaoottisten prosessien määräävän Auringon vaihtelun, aiheuttaen merkittävää epäilystä pitkän ajan ennustuksille, jotka käyttävät monijaksoisia analyysejä. Tällä hetkellä Auringossa vallitsee "suuren maksimin" jakso, jossa aktiivisuus on suurempaa kuin yleensä. Usoskin 2007 havaitsi, että suuren maksimin loppuminen on satunnainen prosessi. Toisin sanoen se ajankohta, jolloin Aurinko alkaa viilenemään nykyisestä suuresta maksimitilastaan, on satunnainen ja siksi ennustaminen on ongelmallista.

Mitä jos Aurinko menee uuteen Maunderin minimiin?

Välittämättä epätodennäköisyydestä ja ennustamisen vaikeudesta kuvittele argumentin vuoksi, että Aurinko vaipuu uuteen Maunderin minimiin seuraavan vuosisadan ajaksi. Mikä vaikutus sillä olisi Maan ilmastoon? Auringon säteilypakotteen ero Maunderin minimin ja nykyisen Auringon aktiivisuuden välillä on arvioitu olevan 0.17 W/m2 (Wang 2005) ja 0.23 W/m2 (Krivova 2007) välillä.

Vertailun vuoksi hiilidioksidin säteilypakote esiteollisesta ajasta lähtien on ollut 1.66 W/m2 (IPCC AR4), jättäen selvästi varjoonsa Auringon vaikutuksen. Tähän lukuun ei ole laskettu mukaan tulevien vuosikymmenien CO2-lisäystä ilmakehään. Toisin sanoen hiilidioksidin aiheuttama lämpeneminen voittaa reilusti Auringon aiheuttaman viilenemisen, vaikka Aurinko vaipuisi takaisin Maunderin minimin tasolle.

Translation by Ari Jokimäki, . View original English version.



Get It Here or via iBooks.


The Consensus Project Website

TEXTBOOK

THE ESCALATOR

(free to republish)

THE DEBUNKING HANDBOOK

BOOK NOW AVAILABLE

The Scientific Guide to
Global Warming Skepticism

Smartphone Apps

iPhone
Android
Nokia

© Copyright 2017 John Cook
Home | Links | Translations | About Us | Contact Us